plus de passe-temps kertoo jotain blogin kirjoittelijan harrastuksista ja intohimon kohteista, tässä tulee part 1 eli
le théâtre
eli teatteri
pienestä pitäen sisälläni syvällä on asunut pieni esiintyjä, joka oikeastaan puhkesi kukkaansa aloitettuani yläasteen sekä päädyttyäni Turun Nuoren Teatterin peruskursseille. vaikka olenkin aina pitänyt teatterista ja esiintymisestä ja kaikesta mikä siihen liittyy, aloin silloin vasta ymmärtää mitä kaikkea ihmeellistä tuo maailma pitää sisällään. vaikka en sitä kyllä vieläkään täysin ymmärrä.
nuoren teatterin innoittamana hain ilmaisutaidon tunneille (täysin turhia ilman pätevää opettajaa) ja yläasteen jälkeen päädyinkin ilmaisutaitolukioon. tähän väliin on pakko sanoa että meidän lukio on paras, ei vain hyvän henkensä ansiosta vaan myös hyvän opetuksen tasonsa puolesta (ainakin teatteriopettajien hehehe) lukion kautta sitten päädyinkin elämäni ensimmäiseen oikeaan proggikseen mukaan JoJo-teatterille. eikä ollut helppo aloitus melko kokemattomalle näyttelijälle. tuntui että koko työryhmä oli ihan pihalla mitä pitäisi tehdä. roolihahmo ja teksti aukesivat vasta puolen vuoden harjoittelun jälkeen. roolihahmo oli melko vaikea (minusta), sillä sen asema ja olemus olivat kaikille hieman epäselviä, ja se erosi itsestäni todella todella mucho bien mycket paljon. vasta kun opin miten tekstin ja roolihahmon kanssa pitäisi työskennellä, aloin päästä jyvälle mitä minulta odotettiin ja miten minun pitäisi näytellä. tiivistettynä siis - maailman paras mahdollinen ensimmäinen proggis. näytteleminen ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta kun se on, niin se on sitä potenssiin 100. jos joku HH-ihminen lukee tätä, tiedoksesi vain että ikävöin sinua ja koko muuta työryhmää.
proggiksen lisäksi tärkeitä opetuksen lähteitä ovat olleet TNT:n kurssien lisäksi lukion kurssit, jossa teatterin moniuloitteisuus on hyökännyt päälle todenteolla. teatteritekniikoita teatteriguruja teatterityylejä teatteriharjoitteita esityksiä esityksiä performansseja tulee sellaisella tahdilla eteen ettei sitä kerkeä edes itse tajuamaan. ehkäpä juuri siksi se onkin niin kiehtovaa. että sitä ei tajua. sillä eihän kaikkea voi tajuta. tärkeämpää on että teet kuin että ajattelet. tekemisen jälkeen voi sitten ajatella. pääset todella haastamaan itsesi henkisesti fyysisesti mentaalisesti sosiaalisesti psyykkisesti tai ihan miten vain sen haluaa ajatella.
minulle tärkeää teatterissa on itsensä haastamisen lisäksi on tunteiden herättely. haluan nähdä teatteria joka herättää ajatuksia ja haluan tehdä teatteria mikä herättää ajatuksia. tai tunteita. tai sekä että. eniten rakastan naurattaa ihmisiä sillä silloin maailma tuntuu paremmalta paikalta elää. teatteri on kanava ja mahdollisuus vaikuttaa ihmiseen. ihan miten tahansa.
saimme nopean toiminnan teatterin kurssilla läksyksi käydä erilaisilla teatterisivuilla (performanssi-, impro-, nopean toiminnan, sorrettujen teatteri yms) josta nyt teille tässä pieni näyte.
improv everywhere ryhmältä tämänvuotinen tempaus jossa 9.1 yli 5000 ihmistä otti housut pois metroissa yli 48 kaupungissa 22 maassa ympäri maailmaa. new yorkisa tämä oli jo 10 kerta kun tapahtumaa järjestettiin ja se keräsi 3 500 osallistujaa.ja kyllä, tämäkin on teatteria.
siksi teatteri on plus de passe-temps.
